Ihmiskauppa

Ihmiskauppa

Ihmiskauppa on kuljettamista, kätkemistä ja/tai vastaanottamista. Ihmissalakuljettamiseen liittyy uhkaamista, pakottamista ja orjuuttamista.  Ihmiskauppa on järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimpia muotoja ase- ja huumekaupan, internetrikollisuuden, piraattituotteiden ja lääkeväärennysten jälkeen.

Ihmiskauppa ei ole helposti tunnistettava rikos. Tunnetuin muoto on seksuaalinen hyväksikäyttö. Se on kuitenkin vain yksi muoto. Tanskassa suurin osa ihmiskaupan uhreista on seksityöläisiä. Suomessa viranomaiset raportoivat erityisesti työperäisestä ihmiskaupan yleistymisestä. Osa uhreista kieltäytyy avusta, mikä ei auta heidän haavoittuvaisuuttaan.

Ihmiskauppaa on esim. rakennusteollisuudessa, maataloudessa ja ravintola-alalla. Seksinostosta, ydinsähkön tilaamisesta, ostopuolukoista ja asioinnista etnisessä ravintolassa ei tutkija Anna Kontulan mielestä kannata määrätä sakkotuomiota, koska kriminalisointi voi enemminkin kasvattaa sitä kunkin alan harmaata puolta, jossa ihmiskaupalla on tilaa toimia.

Suomi on syrjässä ihmiskaupan valtavirroista, mutta ilmiö koskettaa silti meitäkin. Suomen arvioidaan olevan kauttakulkumaana vuosittain jopa sadoille ihmiskaupan uhreille, jo osalle myös kohdemaa. Suomen lainsäädännön mukaan ihmiskauppaa on:

Toisen henkilön paritusrikoksen kaltainen seksuaalinen hyväksikäyttö
Pakkotyö tai muunlainen ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin laittaminen
Elinkauppa taloudellisessa hyötymistarkoituksessa

Suomen rikoslaissa ihmiskauppaa koskevat säädökset tulivat voimaan 1.8.2004.
Sitä ennen samankaltaiset teot olivat rangaistavia mm. paritusta ja työsyrjintää koskevien pykälien perusteella. Rangaistus ihmiskaupasta on vähintään 4kk ja enintään 6 vuotta vankeutta.

Ihmiskaupan vastaista työtä Suomessa tekee mm. eri ministeriöt, poliisi, tulli- ja rajanvalvontaviranomaiset, maahanmuuttovirasto, vastaanottokeskukset, kirkko sekä lukuisat muut järjestöt. 

Paritus voi muuttua ihmiskaupaksi silloin, kun uhri on erehdytetty prostituoiduksi esim. lupaamalla hänelle työpaikka ulkomailta, tai hänet pakotetaan jatkamaan toimintaa oman tahdonsa vastaisesti. 


Moraalisia ongelmia ihmiskaupassa on, että usein uhreilla ei ole vaihtoehtoja, ja monissa tilanteissa uhreja pakotetaan asioihin vasten heidän omia tahtojaan. Prostituoidut päättävät omasta mielestäni usein omasta tahdostaan myydä itseään. Tämä ei toki tarkoita ettei olisi henkilöitä jotka on pakotettu myymään itseään, jolloin rahat menevät kenties parittajalle joka ”omistaa” useita prostituoituja. 

Prostituutio on minun mielestäni moraalisesti oikein, jos henkilö itse on päättänyt myydä itseään. Prostituutio on myös laillista jos maksaa saamistaan rahoista veroa, mutta seksin ostaminen on laissa kiellettyä. Seksin ostajan näkökulmasta aktiivisuus voi vaikuttaa esim. pelottavalta tai stressavalta, sillä seksin osto on laitonta ja jos poliisi saa henkilön kiinni hänet voidaan pidättää. Toinen riski seksin ostossa on se ettei ostaja voi varmasti tietää että onko prostituiudulla jolle hän maksaa mitään tarttuvaa sukupuolitautia.

Ihmiset joita kaupataan esim. työläisiksi eivät usein saa muuta vaihtoehtoa ja heidät pakotetaan työhön ja kohdellaan kuin tavaraa, enemmän kuin häntä kohdellaan ihmisenä. Suomen naapurimaat joista Ihmiskaupan uhreja tulee eniten ovat Viro ja Venäjä. Muistakin Baltian ja Itä-Euroopan maista lähetetään työläisiä ilman tahtoaan ympäri maailmaa.


Ihmiskaupan uhreille työskentelystä ei makseta yhtä paljon kuin työläisille jotka työskentelevät omasta tahdostaan, tai heille ei välttämättä makseta tekemästään työstä ollenkaan. Heille työpäivät voivat olla myös pidempiä, eikä taukojakaan välttämättä ole yhtään.

Ihmiset jotka päätyvät ihmiskaupan uhreiksi minun mielestäni omistavat jonkinlaisia ongelmia elämässään. Esim. suuri osa prostituoiduista myyvät itseään sillä heillä ei todennäköisesti ole muuta vaihtoehtoa. Uhrin omaisillakin on todennäköisesti ongelmia, sillä minusta hyvissä perheissä kasvatettu lapsi ei usein käänny heti vaihtoehtoon jossa on suuria riskejä esim. raiskaus, sukupuolitaudit, ongelmat virkavallan kanssa. 

Ihmiset jotka on pakotettu töihin eivät minusta välttämättä tule huonoista perheistä, mutta ehkä köyhistä? Ihmiskauppaa voisi minusta ehkäistä siten, että valtiot tarjoaisivat enemmän työpaikkoja ja tukea kansalaisilleen, sekä kouluissa sekä kotona kannustettaisiin enemmän oppilaita opiskelemaan jotta he saavuttaisivat kaikki mahdollisimman hyvän ja laadukkaan elämän. 
Ihmiskaupasta saatavat rangaistukset ainakin Suomessa ovat minun mielestäni liian vähäiset (väh. 4kk en. 6v). Rikoksesta riippuen Suomi voisi kiristää rangaistusta. Esim. parittaja joka on pakottanut henkilöitä myymään itseään voisi minusta saada vähintään 6kk vankeutta. 

Maria Puisto 9A

Lähteet: www.wikipedia.com
www.poliisi.fi
www.ihmiskauppa.f